Pia-Marian blogi

Moikka rakkaat lukijat!!

Kirjoittelen yön sylistä jälleen ja se olkoon selityksenä, jos ihan höpöjä tulee raapusteltua. Katselin juuri Euroviisut sivusilmällä ja toisella silmällä seurailin tulostietoja New York Pro kisoista Jari Mentulan osalta. Suuri menestys taisi näissä molemmissa nyt jäädä saavuttamatta, mutta suoritukset vallan hienoja siitä huolimatta.

Mitään varsinaista aihetta ei tällä kertaa ole, katsotaan siis blogitekstin lopussa, mitä tuli sanottua. Elämä kulkee tutuissa merkeissä, työtä ja treeniä sekä yhteydenpitoa ystävien kanssa. Syön jo nyt varsin tarkasti, mutta virallisesti dietti alkaa kesäkuun ensimmäinen päivä. Kalorit liikkuvat 2500-2800 välillä päivittäin. Tämä ei itse asiassa ole kovin paljon, mutta olen siitä huolimatta saanut painoani nostettua, kun olen tarkkaillut ravintoaineiden suhteita. Huomaan, että nykyisellä elämänrytmillä tuo energiamäärä on varsin riittävä, sillä työt eivät ole kovin raskaita ja näin ollen kulutus ei ole niin suurta kuin aikanaan päivätyöläisenä, vaikka työjaksoille ajallisesti kertyykin mittaa 11-16 tuntia vuorokaudessa. Olo on kaikin puolin hyvä, tosin toisinaan toivoisi treeneihin hieman enemmän aikaa ja yksityisyyttä.

Nyt auringon myötä ja vaatteiden vähetessä on tullut huomattua se, ettei edusta ihan perinteistä naiskuvaa. Ihmiset tuijottavat siekailemattoman suorasti, supisevat ja pälyilevät joko paheksuen, uteliaisuuttaan tai ihaillen. Tähän tottuu pian, mutta joka talvi se vain unohtuu ja muistuu kesän kynnyksellä mieleen. Parhaiten tämän huomaa pikaisilla kauppareissuilla, kun juoksee treenipöksyissä ja topissa ostamaan jonkin unohtuneen evään ym. Huonona päivänä, mikä tarkoittaa minulle sitä, että tunnen itseni aivan liian pieneksi... tekisi mieli sanoa suorat sanat ja kertoa, että tässä maailmassa on kuule ihan oikeitakin kehonrakentajia, että mitä sä mua tuijotat, mutta yleensä en piittaa tai edes mieti moisia. Ihmiset kun ovat pohjimmiltaan kaikki aika ihania.

Olen toisinaan miettinyt, että missä vaiheessa se totaalisokeutuminen oman kunnon ja koon suhteen oikein on tapahtunut. Olen ollut jo vuosia tällainen, suunnilleen samaa kokoa ja lihasmassaa ja oma silmä niin tottunut siihen, ettei edes osaisi ajatella itseään toisenlaisena. Kuitenkin tulee päiviä ja kausia, jolloin ihan tosimielellä minäkin olen pohtinut vaihtoa bodyfitnekseen ja pitänyt sitä jopa ihan järkevänä (onneksi ystävät muistuttavat todellisuudesta tällaisina hetkinä )...ja sitten on hetkiä, jolloin tuntee itsensä jättimäiseksi lihasmöykyksi vailla naisellisuuden ripettäkään (tätäkään ei tapahdu kovin usein...heh!)....esimerkiksi kun tapaa kivan tavallisen pojan ja ensimmäisten treffien lopuksi halaa ja jää miettimään, että kumpi meistä halasi toista...tai kun kulkee käsikkäin kauppojen näyteikkunoiden ohi ja näkee peilikuvan, jossa tiukan teepaidan paljastaman käden lihakset pullottavat ja kyynärvarsien suonien mutkat näkyvät ja huomaa, että se käsi olikin oma...silloin tulee kiire paeta 'kaltaistensa' joukkoon tuntemaan itsensä jälleen pieneksi, ihanaksi pikku Pipaksi, joka haluaa epätoivoisesti kasvaa ja kehittyä. Heh! Kaikki on siis niin suhteellista ja jopa koomista, etenkin kun tähän yhdistää naisen logiikan ja ne hyvät ja huonot päivät.

Edelliseen viitaten olen huomannut myös, että elämään on rakentunut ns. turvavyöhykkeitä, joilla oleilu on mutkatonta ja helppoa sekä vyöhykkeitä, joita pyrkii välttämään viimeiseen asti. Minun turvavyöhykkeeni on luonnollisesti oma Gym ja siellä on helppo rillutella vaikka minkälaisissa vetimissä ja topeissa. Kukaan ei korvaansa lotkauta eikä silmiään pudota, saa pullistella ja ähistä ihan sielunsa kyllyydestä. Vältettäviin vyöhykkeisiin kuuluvat kesäisin ehdottomasti yleiset uimarannat. En voisi kuvitellakkaan, että menisin ottamaan aurinkoa bikineissä ihmisten kansoittamille rannoille ja kulkisin väkimassojen läpi pulahtamaan veteen...heh! Ja kuitenkin voin pukea ne uikkaria puolet pienemmät bikinit ja mennä lavalle pullistelemaan satojen ihmisten eteen. Höpsöä, kuinkas muuten, mutta näin sitä vain huomaa toimivansa ja ajattelevansa, vaikka suurin osa koko ajatusrakennelmasta on vain omaa luuloa.

No ulkoisen minän pohtiminen jätettäköön sikseen. Positiivinen vire on elämässä yhä enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Onnellisuus ja itsenäisyys ovat varmaankin ne johtoajatukset tällä hetkellä ja ne asiat, joista haluaa pitää kiinni tulevaisuudessakin.

En vieläkään tiedä, miksi aikuistuminen otti niin kauan aikaa ja teiniangsti piti otteessa häpeilemättä koko nuoren aikuisiänkin. Joka tapauksessa aikuisuus vapauttaa ja antaa mahdollisuuden nauttia asioiden tekemisestä suorittamisen sijasta, antaa mahdollisuuden rakastaa laajemmassa merkityksessä kuin pelkästään parisuhteen puitteissa ja antaa rohkeutta kurottaa korkeammalle, koska epäonnistuminen ei enää pelota niin kuin aiemmin! Sitä huomaa selviävänsä, vaikka vanhempien vankkumaton tuki ei ole enää päivittäin läsnä, sitä huomaa pystyvänsä tekemään päätöksiä vaikka mahdollinen kumppani ei ole kertomassa painavaa sanaansa jokaiseen asiaan, sitä huomaa kykenevänsä olemaan eri mieltä ilman suuttumusta ja mikä parasta, sitä huomaa, ettei maailmassa voi olettaa, että joku muu tekee sinut onnelliseksi...jokaisen on tehtävä onnensa itse, on vain epäreilua sälyttää vastuu siitä jollekkin muulle. Omasta onnestaan on sitten helppo jakaa muille!

Elämä on täynnä valintoja, joskus ajatukset ja päätökset valintojen takana horjuvat vaikka sisimmässään tietää kulkevansa oikealla tiellä. Se on vain tervettä ja saa muistamaan ne syyt omille valinnoille ja vahvistavat siten halua pysyä omalla tiellään. Mitä enemmän omat valinnat poikkeavat yleisesti hyväksytyistä tai valtavirran valinnoista, niin sitä useammin joutuu niitä pohtimaan, mutta samalla ne tuovat suurinta mielihyvää mitä kuvitella saattaa. Onnellisuus on siis valintoja, valinnat ovat jokaisen omia ja jokainen vastaa viime kädessä omasta onnellisuudestaan!

Mitä ikinä haluatkaan sisimmässäsi elämäsi aikana kokea, tee valintoja kohti unelmiasi, kulje ja nauti matkasta! Usko itseesi niin muutkin uskovat sinuun!

Mukavaa kesää ja onnellisia hetkiä valoisissa öissä ja aurinkoa päiviin!

Pipa xxx