Tervehdys kaikille pitkän tauon jälkeen!
Vaikeneminen päättyy ja päivittelen blogia aina parin viikon välein, kun kiireiltäni ehdin. Tauko päivityksissäni oli ihan suunniteltua, sillä halusin hoitaa kisaprojektini täysin yksityisesti ja katsoa mitä tuleman pitää. Keskeneräistä on niin vaikea jakaa ja hyppy uuteen ja tuntemattomaan oli riittävän haastavaa jo muutenkin.
| Palailimme siis eilen maanantaina, Arin kanssa, hieman ennen puolta yötä Bulgariasta kisamatkalta. Kilpailin Balchikissa IX World Cup Dionyspolis-kilpailussa sunnuntaina 11.10. Kilpailukutsun oli ottanut vastaan 8 kehonrakentajaa, mutta vain viisi meitä nousi lavalle. Tässä kilpailussa on myös bodyfitness-sarja ja siihen on mahdollista vaihtaa vielä kisojen aattona, jos paino vain sen suo. Muutoin kilpailut ovat poseerauksiltaan samanlaisia käsittääkseni. En tiedä oliko joku sitten vaihtanut sarjaa, sillä pari aika lihaksikasta tyttöä näkyi tuonkin sarjan line-upissa.
|
|
Kilpailumatkasta jäi hyvä mieli, vaikka moni asia olisi voinut mennä toisinkin.
Ajatus alkujaan oli korjata kisapelko, mikä jäi vuodesta 2006. Tavoitteena oli myöskin tehdä oma paras vapaaohjelma tähän asti ja unohtaa kuiva oravannahka-look, sillä se on tullut jo esiteltyä useasti sm-karkeloissa.
Linjaus tähän kisaan oli naisellisempi ja pehmeämpi ja oma tavoite oli olla raikkaampi. Tiivistetysti voin sanoa, että nautin esiintymisestä enemmän kuin ikinä ennen, enkä jäänyt jossittelemaan hieman nesteistä kuntoa, en kitisemään kisapaikan valoista tai hämääntynyt muuttuvista aikatauluista tai mistään muustakaan. Olin tullut kilpailemaan ja antamaan päivän parhaani ja nauttimaan uudesta kokemuksesta sellaisena kuin se minulle tarjottiin. Tässä onnistuin hyvin, ja todellakin sain esiintyä sieluni kyllyydestä ja lava-aikaa taisi kerääntyä tuona sunnuntaina enemmän kuin kaikkina näinä vuosina yhteensä.
Todella uupunut tyttö köpötteli siis klo. 21 illalla lavalta, tuloksena 4.sija ja rutkasti kokemusta.
Sitten ajattelin kirjoittaa vähän tarkemmin itse matkasta, sivuta diettini mutkia ja mainita fysiikkani kehittämisen kohteista ja sananen muista kilpailijoista.
Kisapaikka on pieni Bulgarialainen kaupunki Balchik, minne on Varnasta noin 30 minuutin matka. Suomesta lennettäessä on syytä varautua siihen, että suoraa lentoa ei ole, vaan mekin jouduimme vaihtamaan konetta Wienissä ja kokonaisuudessa ilmassa meni noin viitisen tuntia. Tähän, kun lisää sitten lähtöselvitykset ja automatkat ym. niin helposti saa yhden työpäivän verran kulutettua itse matkustamiseen.

Kilpailun järjestäjä nouti meidät kentältä sovitusti ja kuljetti hotelliin.
Myöskin kuljetukset kisapaikalle hoituivat järjestäjän toimesta ja kilpailijakokous pidettiin hotellilla. Kaupunkia, missä kilpailu käytiin voisi jotenkin yrittää kuvailla niin, että se oli kuin sekoitus rapistunutta 'neuvostoliittoa' ja uudenaikaista upeaa välimerellistä lomakohdetta. Katsoessaan vasemmalle saattoi nähdä rikkinäistä katukivetystä ja sortuneen talon, jossa selvästi kuitenkin asuttiin, ja päätä kääntäessä oikealle, saattoi silmien eteen kohota upea huvila, minkä pihalla oli uutuutta hohtava katumaasturi tai Audi. 
 |
Hotelli oli basic-tasoa, ei mitään erityisen hohdokasta, mutta kivasti me siellä perjantaista maanantaihin viihdyimme Arin kanssa. Kilpailijoille oli järjestetty mahdollisuus syödä kolme ateriaa päivässä hotellilla, aamiainen ja kaksi kertaa suolatonta kanaa ja riisiä. Minunkin hienot eväät jäivät perjantaina lentokentän turvatarkastukseen, kun Pilttikin lasketaan nesteeksi lennolla nykyisin. Ihan mukavasti kuitenkin sain hotellilta puuroveteni ja pariin otteeseen kävin sitten maistelemassa tuota hotellin kanaa. 
Viimeistelyssä oli ehkä erikoisinta se, etten hikoillut lainkaan...yleensä olen hikoillut melko runsaasti ja suussa ollut voimakas suolan maku ja jano aivan jäätävä. Nyt 25 asteen lämmöstä huolimatta en hikoillut lähes ollenkaan ja siedin juomattomuutta melko hyvin.
|
Mielestäni olisin voinut olla 'kuivempi', mutta oliko sillä mitään merkitystä loppujen lopuksi....sitä en usko. Viimeistelyllä, kun ei ihmeitä tehdä, dietti on pitänyt hoitaa ihan reilusti ennen kisoja. Moni, kun syyttää nesteisyyttä silloinkin, kun kyseessä on vain löysä kunto. 
|
Syömisen suhteen olin ylivarovainen, koska minulla on todella hankala vatsa ja vanhat blogini lukijat tietävätkin, että noudatan off-kaudellakin rajatun hiilihydraatin ruokavaliota. Nyt lisänä oli vielä alkukesän vatsapöpö ja lääkitystä en ole voinut vieläkään lopettaa, sillä oireet palaavat parissa päivässä. Dietin energiamääräkin oli tästä syystä poikkeuksellisen alhainen, kun kaikki ruoka-aineet tuntuivat auheuttavan ongelmia koko alkukesän.
Vatsan kontrolli sen sijaan olikin sitten tosi onnistunutta tässä kisassa, siitä olen iloinen. Minulla on melko kapea lantio ja selkä alkaa vieläkin (!) mielestäni liian ylhäältä, joten etu- ja takaposeerauksissa näytän helposti tasapaksulta eikä silloin ole varaa menettää sivuposeerauksia pömpöttävän vatsan vuoksi.
|
 |
Ojentajaposeeraus taisi olla kovin mitä minulla on tähän asti ollut ja rinta sivulta on myös melko hyvää tasoa!
Poseeraaminen tuntui ja näytti helpolta ja hymy oli aito. Tästä suuret kiitokset Mika Nyyssölälle. Mikan kanssa loimme koko minun poseerausrutiinini uudestaan ja se ei todellakaan ole pikku juttu tässä lajissa. Mika suunnitteli myös vapaaohjelmani ja se olikin Brigita Brezovacin vaparin jälkeen varmasti toiseksi viihdyttävin...tai esteettisin...Kiitos Mika! Ehdottomasti jatkan yhteistyötä Mikan kanssa, en edes halua miettiä vaihtoehtoa tälle kuviolle, koska se saa molemmat innostumaan ja Mika on todella hyvä 'esiintymisvalmentaja'.

Brigita Brezovac voitti kisan ja on muuten loisto tyyppi! Voittaja ja kakkonen olivat selvillä lähes heti. Kanadasta joka vuosi kilpailuun saapuva Mary Lynne Mackenzie oli todella kireä ja extra kuiva, joten hänelle meni täysin ansaitusti tuo toinen sija. Kolmatta sijaa ainakinkin kovasti vertailuttivat, sillä minua ja ranskalaista kilpailijatarta pyöritettiin useasti vertailussa ja silloinkin kun kaikki näytti olevan selvää, niin saattoi homma alkaa uudestaan. Ranskaan se kolmas sijoitus nyt meni kuitenkin ja kuvissa ainakin ihan ymmärrettävää. Kovasti yritin kampoihin pistää...hitsi!
 |
Bulgarian oma tyttö, hyvin maskuliininen kilpailijatar jäi sitten 5.sijalle. Hän on 'pelottavasta' ulkoisesta olemuksestaan huolimatta tosi hauska ja lämmin kilpailija ja puhuu hyvin englantia. 'Rento' tyyppi olisi varmasti lähinnä oikea tapa kuvata häntä. Kanadan Mary Lynne puolestaan on herttainen ja kokenut kilpailija ja Brigita on avoin, ammattimainen ja myöskin hyvin mukava. Ranskalaiseen kilpailijattareen en oikein tutustunut, sillä hän ei juuri puhunut englantia. Hänen miehensä/ huoltajansa tosin oli erittäin puhelias illallispöydässä ja mikäli ymmärsin oikein, niin he ovat kiertäneet kisoja enemmänkin ja tänäkin vuonna ilmeisesti neljät skabat...mutta näissä keskusteluissa on aina vähän väärin ymmärtämisen vaaraa...heh!
|
Kaiken kaikkiaan tästä blogista ehkä on jo välittynytkin se, ettei tämän tyyppiseen kisaamiseen voi asennoitua ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi kotimaiseen Fitness Expoon. Toki täytyy valmistautua ja tehdä parhaansa, mutta matkalla saattaa sattua ja tapahtua mitä vain!! Ihmiset...toiset kilpailijat, huoltajat, järjestäjät, yleisö....kaikki ovat avoimia ja puheliaita kieliongelmista huolimatta, jopa vähän höpsöjäkin 'fanittajia', mutta kaikki on sitten taas muutoin hyvin vapautunutta eikä mönkään menneitä juttuja kannata jäädä siellä murehtimaan. Ja fiksu jos on, niin tekee a-, b- ja c-suunnitelmia tankkausten ja muun viimeistelyn suhteen niin osaa sitten toimia muuttuvissa tilanteissa reissussa. ....ja ihan ihmeellistä glamouria on turha myöskään odottaa sen enempää hotellien kuin kilpailupaikkojen suhteen. Heh!
|
 |
Nyt on sitten kiitosten paikka! Mikaa on jo kiitelty, mutta seuraavat kiitokset ovatkin sitten minun äidilleni, joka ajoi Savonlinnasta kisaviikon tyhkennysten ajaksi auttamaan minua matkan valmisteluissa ja otti Uskon hoitoon ja kyyditsi kentälle ja tsemppasi tekstareilla koko viikonlopun.
HUIPPU äiti minulla! Ja tähän mainittakoon, että olen perustavallisesta perheestä, vanhempani marjastavat, sienestävät ja mökkeilevät eikä äiti taida kovin paljon rakennekynsistä tai ripsipidennyksistä tietää, saati sitten kehonrakennuksesta....mutta mitäpä sitä ei lapsensa onnellisuuden eteen äiti tekisi....meillä se tarkoitti sitä, että Riitta Honkanen maalasi Protania lakkapensselillä kolmekymppiseen tyttäreensä, vaikka se hieman omituiselta kuulemma tuntuikin.. 
|
Kiitoksia Jukalle siitä, että on olemassa, siitä, että on just vaan sellainen kuin on ja aina voi soittaa, kun siltä tuntuu, että murhe painaa tai, että jotain ihanaa ja tärkeää on tapahtunut ja sen haluaa jakaa. Kiitos salitytölleni Marialle käsittämättömän joustavasta työvuorojen teosta ja omatoimisuudesta. Harva alle parikymppinen on yhtä luotettava kuin hän. Ihana tytteli olet, varsinainen aarre!
|
|
Kiitos ystäville ja facebook-tsemppareille sekä erityiskiitos Hinkkasen Jarkolle ja Koskisen Kyöstille. Molemmat tiedätte kuinka teitä arvostan. 
Kiitos tuesta ja infosta Suomen päässä Tero Lintuselle Fitness Finland Ry:stä. Sivuihin kannattaa käydä tutustumassa osoitteessa www.fitness-finland.fi.
|
 |
Viimeisenä ja tärkeimpänä...kiitos Arille! Olen sinua silmiin katsoen kiittänyt ja tiedät kuinka tärkeä osasi on ollut ja vain me kaksi tiedämme kuinka huippu tämä kokemus oli! Saimmehan sen yhdessä kokea.
Me olimme tiimi, eikä tavoite hämärtynyt loppusuoralla hetkeksikään. Minulla oli hyvä mieli ja huolehdittu olo koko matkan ajan, annoit minulle mahdollisuuden nauttia ja loistaa ja osasit jakaa ilon kanssani. Viikonlopun olisi voinut huonomminkin viettää. Ylpeitä voidaan olla toisistamme! Kiitos vielä kerran kaikesta jaksamisesta, asioiden hoidosta, hieronnasta, tsemppaamisesta ja vilpittömästä rakastamisesta!xxx
Näillä turinoin lopetan ja palaan arkisemmilla asioilla parin viikon päästä blogin pariin. Silloin kirjoitan Kinnari Gymin lajentuneista palveluista ja opiskelustani ja ehkäpä joku sananen tulevaisuudestakin....kuka tietää...
Pipa iskee silmää....lähettää lentosuukon juuri Sinulle!...ja sulkee läppärin tältä erää! 