Pia-Marian blogi

Tervehdys!!!

Nyt on ollut blogin päivityksissä sellainen 'luova' tauko....inspiraatio hieman hukassa...Mietintämyssyssä toki on paljon asioita, joista mielisi kirjoittaa, mutta toisaalta kaikkea en halua yleiseen tietoon jakaa. Treenien suhteen olen pullollaan ajatuksia ja intoa, moni asia on kokeiluasteella ja ne onnistumiset ja 'heräämiset' haluan osittain säilyttää jaettaviksi vain omille asiakkailleni.
Ravintopuolella olisi paljon myös uutta minun kohdallani...haluan antaa kuitenkin asioille aikaa ja näyttää kuvien muodossa sitten tuloksia ja selityksiä. Sitten taas muun elämän suhteen pitää vetää tietty raja kuinka paljon sydäntään ja ajatuksiaan avaa, vaikka kerrottavaa toki olisi vaikka kuinka.
Kuvien suhteen taas ikävä puoli on se, että harvoin on tarjolla sitä pumpattua lihasta ja treenikuvaa, koska harjoittelen pääsääntöisesti yksin, enkä millään halua vaivata asiakkaitani pyynnöillä kuvata minun treenejäni. NO...näillä eväillä nyt kuitenkin mennään, ja ajattelin kirjoittaa hieman Kulttuuritalon kisoista ja sitten onnelliseksi tekevästä itsekkyydestä.

Kulttuuritalon kilpailut olivat mielestäni hieman latteat. Oma moka oli, etten ollut ennakoinut asiaa lainkaan katsomalla kilpailijalistoja etukäteen. Kevään suurin kotimainen body-show jätti melko vähän mietittävää eikä tarjonnut sellaista tunnelmaa, mitä se parhaimmillaan voi tarjota. EM-kisoihin saatiin kuitenkin valittua varsin edustuskelpoinen joukkue ja odotettavissa on mitaleita.

Iloinen yllätys minulle oli Hanna Salon paluu kilpalavoille, vaikka hän ei ilmeisimmin EM-kisakoneeseen sitten päässytkään. Hannan uusi look oli huippu hyvä ja kunto selkeästi ajoitettu vasta itse EM-kisaan. No oli miten oli, Hannalle hirveästi tsemppiä jatkossakin, olit todellakin löytänyt oman tyylisi ja kokonaisuus oli lupaava. Nyt vaan kohti uusia haasteita! Kehonrakennuksen osalta Arja varmasti hoitaa mitalin Suomeen ja Tiinan mahdollisuudet fitneksessä ovat myös hyvät! Bodyfitness ei ole minun vahvuuksiani, mutta Heidi Sorsa on kokenut kilpailija ja taisi olla todella hyvässä kunnossa, joten menestystä on lupa odottaa silläkin saralla.

HC-team oli koonnut lajin ihmiset kisojen jälkeen yhteen illanvieton merkeissä. Jukka Vihavainen on kerännyt loistavasti lajin ihmiset yhteisen asian pariin ja luonut todella toimivan pohjan urheilijoiden yhteistyölle. HC-team on parasta, mitä tällä saralla on vuosiin tapahtunut!

Omasta elämästäni muutama sananen...treenit siis kulkevat hyvin niinkuin alkuun jo kerroin ja ravintopuoli on hyvällä mallilla. Painoa oli tänä aamuna 71,1kg...tuuletuksen paikka!! Ajatukset ovat paljon kääntyneet tähän omaan tekemiseen ja ne rytmittävät päiviä tiivimmin kuin pitkään aikaan. On itsekkyyden aika ja silloin se muu elämä saa hieman siirtyä syrjään. Toukokuussa tapaan vielä sellaisia ystäviä, joiden kanssa en sitten varsinaisella dietillä niin paljon ehdi viettämään aikaa. Onneksi he tämän ymmärtävät!

Elämänpiiri automaattisesti pienenee, kun omat päämäärät tulevat vahvasti työstettäviksi ja siihen piiriin on vaikea ottaa ihmisiä, joille tämä elämäntapa on vieras. Joskus tunsin syyllisyyttä tästä, kuuntelin ivaa etteikö minulla ole muuta elämää ja enkö osaa nauttia elämästä...niin...no dietillä ei kauheasti ole muuta elämää, se on totta kyllä, mutta se elämä on minun valintani ja juuri siitä nautin. Miksi sille pitäisi hakea oikeutusta joltain muulta? Kenen tapa elää on sitten oikea ja hyväksyttävä? Minun valintani on tämä, ja lähelläni olevat ihmiset ovat kaikki täynnä raikkautta ja positiivisuutta, muilta suljen oven, enkä edes sitä valintaa kadu.

Omista kisasuunnitelmista en nyt kerro enempää, lähden tavoittelemaan omaa visiota hyvästä kisakunnosta ja katsotaan sitten mihin se riittää. Sijoitukset ovat nyt toisarvoinen asia ja turhaan tuhlaan aikaani myöskään miettimällä rakennetta tai lahjakkuutta. Tavoittelen unelmiani puhtaasti rakkaudesta lajiin, kovalla työllä ja sillä mitä luoja on suonut. Silloin voi olla itseensä tyytyväinen. Tiedän miltä voin parhaimmillani näyttää, uskon, että visioni on varsin realistinen ja saavutettavissa..jos ei tänä vuonna, niin sitten ensi vuonna!

Itsekkyydestä vielä sen verran, että tosiasiassa minun elämäni soljuu hyvin suunnitellulla kaavalla päivästä toiseen. On MINUN treenini, MINUN ruoka-aikani, MINUN yövuoroni, MINUN salini....MINUN sitä ja tätä...Tämä ei tarkoita kuitenkaan, että kukaan tästä tilanteesta kärsisi, Usko-poika kulkee mukana niinkuin aina ja muutoin sidoksia ei luoda. Ystävien ja perheen hyvinvointi menee luonnollisesti tuon 'MINUN'-ajattelun edelle, terve järki ennen kaikkea, sillä kyse on kuitenkin vain harrastuksesta.

Lopuksi ISO kiitos eräälle takuuvarmalle blogini lukijalle! Jaksat innostaa minua omalla aidolla vilpittömällä tavallasi, Sinulla on suuri sydän!

Hyvää Vappua ihan jokaiselle ja tervetuloa Kinnari Gymille!

Haliterkuin Pipa xxx

Moix!!!

Nyt on ollut hieman pidempi tauko tämän blogin päivityksessä, koska kiirettä on piisannut ja elämä soljunut tutuissa uomissaan. Tälläkin kertaa kirjoittelen yövuorossa iloisten pääsiäiskoristeiden keskeltä. Täällä on tapana koristaa asukkaiden kodit aina juhlakauden mukaisesti ja nyt siis pöytiä koristavat rairuohot, iloiset keltaiset tiput ja pajunkissat.

Treeneissä ehkä merkittävin muutos on ollut kipukynnyksen ylittäminen. Olen pystynyt kerta toisensa jälkeen sulkemaan viimeisten toistojen mukanaan tuoman poltteen ja tuskan pois mielestä ja kyennyt jatkamaan sarjoja aivan uusiin lukemiin. Itse asiassa se on ollut käsittämättömän helppoa ja tuloksellista. Ainoa asia mikä harmittaa toisinaan on yksinkertaisesti ajan puute. Mieluusti treenaisin kaksikin kertaa päivässä, mutta tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista.

Lihashuoltoon on myöskin tullut nyt kiinnitettyä enemmän huomiota. Käyn viikoittain hierojalla ja pyrin myöskin venyttelemään entistä enemmän. Toivotaan, että paketti kasvaa ja kehittyy nyt seuraavan kahden vuoden aikana kilpailukykyiseksi kehonrakennuslavoja ajatellen, kuitenkin naisellisuuden antamissa puitteissa. Minulla on selkeä visio tavoitteistani ja nyt vain kuljetaan kohti niitä nauttien joka hetkestä. Noviisivuodet lajin suhteen ovat takana ja nyt on varsinainen ura vasta edessä...tai ainakin syvempi tuntemus omasta tiestä ja kyky nauttia tästä elämäntavasta.

Kevät on tuonut väkeä salille vallan kivasti ja ihmiset ovat iloisia ja hymy herkässä. Tällaisina kausina suorastaan rakastan Kinnari Gymiä ja kuntosalin omistamista. Olemme panostaneet saliin oikein toden teolla nyt kevään aikana, jotta kaikki asiakkaat viihtyisivät ja voisivat saavuttaa henkilökohtaisia tavoitteitaan mielekkäässä ympäristössä. Luulempa, että minulla on Järvenpään parhaat asiakkaat ja hauskimmat tyypit salilla. Olen siis onnekas, töihin on aina yhtä kiva mennä!

Muusta elämästä...Vapaapäiväni olen käyttänyt ystävien tapaamiseen ja nytkin yövuorojen päättyessä suuntaan ihanan Annen luokse kyläilemään! Ystävistä saa voimaa, on tärkeää välittää ja jakaa asioita, pohtia elämän mutkia ja nauraa yhdessä. Parasta palautumista ikinä! Kevät on luonnollisesti tuonut myös sutinaa ja tohinaa ja aurinkoa sydämeen. Suomalaiset heräävät talviunilta ja sen kyllä huomaa. Nautin yli kaiken sinkkuelämästäni, mutta romantiikkaa ei sovi silti unohtaa. Rakkaus on elämän kantava voima kuin aurinko ja lämpö, flirtti ja pilke silmänurkassa kuin kedon kukkia. Kukapa ei tuntisi onnellisuutta sen kaiken keskellä?

Hyvää pääsiäistä Sinulle...Kulttuuritalolla tavataan! Haleja ja hymyjä!

-Pipa xxx

Moikka Ihanat!

Tällä kertaa ei ole juurikaan uutta kerrottavaa treeneistä tai aterioista, joten varoitan heti alkuun, että tämä blogi on katsaus harrastukseni alkuvuosiin ja ajatuksia sen vaikutuksista elämääni. Osittain valotan vähän taustaani ihan siksi, että ehkä se saattaa olla jostain kiinnostavaa ja osittain siksi, että jonkun verran yhä edelleenkin minua lähestytään sähköpostitse toiveena kädenvääntösessio tai paini...

Kakarana harrastin monta vuotta yleisurheilua Länsi-Uudenmaan Urheilijoissa. Heitin keihästä lahjattomasti ja juoksinpa muutamaan otteeseen 800 metrin matkaakin sekä työntelin kuulaa piiritasolla. Tuolloin tutustuin ensimmäisen kerran kuntosaliin, sillä talvikaudella teimme peruskuntotreenejä uimahallin kuntosalilla. Yleisurheilu jäi murrosiän kynnyksellä ja muutaman vauhdikkaan vuoden jälkeen palasin valmentajan roolissa seuran pariin. Kuntosalilla kävin satunnaisesti ilman erityistä päämäärää.
Lukion jälkeen olin toden totta rapakuntoinen bilehile...Pian Helsinkiin muuton jälkeen innostuin bilettämisen ohella ju-jutsusta ja ahkeroinkin sitä aikani. Tuolloin kävin useasti myös salilla muiden treenien lisäksi. Silloinen salivalintani oli ju-jutsun yhteydessä toimiva Atleetti-klubi.

Elämä ja opiskelut veivät sitten Savonlinnaan ja ensimmäisen rymyvuoteni ja katkonaisen treenailun jälkeen innostuin oikein toden teolla. Savonlinnassa treenailin sekä silloisessa Kunto-Sammossa, että myöskin Kuntopisteessä. Luin....tai ahmin Bodaus-lehtiä ja ihailin Marjo Krishiä ja Eija Veijalaista. Itse halusin kuitenkin olla vain vähän hoikempi, en uskaltanut haaveillakkaan kilpailemisesta tai uskonut, että minulla olisi edellytyksiä sellaiseen. Ensimmäisen kehonrakentajan näin myöskin tuolloin...hän oli isoin mies mitä olin koskaan nähnyt ja sitä ihmetystä muistin kertoa ystävillenikin. Olin aivan varma, että tuo Savonlinnan salien suurin tyyppi olisi tuleva maailmanmestari. Enkä ihan pöpelikköön ihmettelyissäni mennyt sillä tuo 'oikea' bodari oli erittäin hyvin menestynyt Jukka Vihavainen.
Sivusilmällä kurkin myös kahta upeaa naista, jotka treenailivat tuolloin samalla salilla. Toinen heistä oli Mähösen Armi. Niin sitä vaan ovat suuret esikuvat vuosien saatossa tutuiksi tulleet, vaikka aikanaan heitä on laitteiden takana ihaillut ja vaklaillut.

Opiskeluaikana vietin kesäni työn merkeissä vanhempieni luona Lohjalla, minne päädyin valmistumiseni jälkeenkin. Suurin kimmoke lähti Lohjalta, kun tapasin sittemmin sydänystäväksi tulleen Minnan. Minna työskenteli Lohjalla kuntosaliohjaajana Heavy Gymillä ja oli aina ihan loistokunnossa. Hänen myötään treenit paranivat ja intoa piisasi...siitä jäi elämäntapa. Aikaisemmin olin perehtynyt lisäravinteisiin CLA:n verran ja kovasti opintorahoista säästänyt, että sain tilattua Pirjo Ilkalta harjoitusohjelman.
Lohjan kesistä syntyi kuitenkin pohja ja perusta sille tielle mitä kuljen vieläkin.

Myöhemmin lyöttäyminen yhteen Jukkiksen kanssa synnytti kisakipinän ja uskalluksen toteuttaa unelmani. Muistan, kun ensimmäisiin kehonrakennuskisoihin valmistautuessani otimme ensimmäistä kertaa "kehityskuvia". Minua ei yleensä saanut kuvata, koska en ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa....mitä se sitten silloin tarkoittikaan. En osannut oikein suhtautua omaan kehooni saati kyennyt näkemään itseäni kehonrakentajana...muilla oli aina paljon enemmän lihasta ja kaikkea muutakin.. Tuon kuvien räpsäisyn jälkeen Jukkis pisti kuvat televioruudulle ja minä tuijotin...tuijotin ihan ihmeissäni sitä tyttöä, joka ilmestyi silmieni eteen hauista pullistellen...sinä päivänä minusta tuli sielultani kehonrakentaja, näin ensi kertaa oikeasti, että vuosien työ oli tuottanut silmin nähtävää tulosta. Tämä oli varmasti motivoivin hetkin alkuvuosinani ja sen voimalla olen salilla viihtynyt ja tekemisestä nauttinut.

Niinkuin huomata saattaa, olen aina pitänyt yksilölajeista ja jo varhain mieltynyt urheilulliseen ja lihaksikkaaseen ulkomuotoon. Treenaaminen itsessään on jo palkitsevaa, mutta siihen liittyvä estettinen ulottuvuus lisää vain tämän urheilumuodon viehättävyyttä.
Minulle lajivalintana kehonrakennus on siis se luontevin. Kuitenkin usein ihmisiä tuntuu kovasti mietityttävän, että miten laji on vaikuttanut muuhun elämään ja millaista suhtautumista on joutunut valintojensa vuoksi kohtaamaan tai miten voi tuntea itsensä naiselliseksi, jos on lihaksia...

Minulla ei juuri ole negatiivisia kokemuksia ihmisten suhtautumisesta naiskehonrakennukseen. Netistä lokaa löytynee sivukaupalla ja ompa kerran eräs mummonkin ääneen kesäisellä kävelykadulla keskellä Järvenpäätä taivastellut tämän tytön kohtaloa, kun satuin dietin loppupuolella nälkiintyneenä juoksemaan pikku pikku sortseissa S-markettiin. Työyhteisössä olen saanut aikanaan hyvinkin avoimen ja kiinnostuneen vastaanoton ja muut mahdolliset murisijat ovat säästäneet sanansa selkäni takana puhuttaviksi. Ennakkokäsityksiin en ole juurikaan siis kompastellut harrastusvuosieni aikana lukuunottamatta aina yhtä hassuja 'paljon penkki' tai 'käytsä salilla' kommentteja suomalaisilta kaljan rohkaistamilta miehiltä yöelämässä. Toki 'fanipostia' e-mailien muodossa silloin tällöin tulee...toiveena on kädenvääntöä, painia tai dominointia...fetissinsä kullakin. Oma asenne ja käytös kuitenkin varmasti ratkaisevat paljon. Ja hyvä olisi muistaa sekin, ettei kommetointi tarkoita aina pahaa...ihmiset ovat uteliaita ja se on vain tervettä. Itse sen sitten päättää, että millaisen mielikuvan jälkeensä jättää.

Alavire on minullakin kuitenkin ollut lajin suhteen. Kolmenkympin kohdalla sitä valintojen erilaisuutta muihin ikäluokkansa ihmisiin tuli mietittyä oikein toden teolla. Elämässä oli paljon muutakin ja välillä jopa inhosin ulkoista olemustani ja pelkäsin, että silloinen kumppanini joutuisi 'häpeämään' minua...ensin vuosia työtä takana ja seuraavassa hetkessä en ollutkaan sinut tulosteni kanssa...Olisin halunnut hautautua muiden joukkoon, painua harmaaseen riviin pois katseilta ja kysymyksiltä..kuitenkin treenasin koko ajan, sillä sehän oli minun tapani elää tätä elämää, minun kehoni tarvitsi sitä raukeutta, mikä valtaa treenien jälkeen ja minun mieleni kaipasi fyysistä purkautumista ja tuuletusta. Olin vaikeassa välissä ja tasapainoilin aikani, kunnes löysin taas oman polkuni...minun tieni hyvään oloon. Tämä valinta tekee minut onnelliseksi tai on yksi ehdottoman tärkeä pala onnellisuuteni palapelissä...ei sellaisesta voi eikä pidäkkään luopua!

Naisellisuudesta...kehonrakennus tai lihakset eivät ole horjuttaneet minun naiseuttani. Lihaksikkuus ei tarkoita, että nainen kokisi kutsumusta mitellä voimiaan miehen kanssa tai saisi seksuaalista tyydytystä dominan roolissa. Nämä asiat ovat etäällä minun ajatusmaailmastani ja haluistani
Tunnen itseni useimmiten naiselliseksi ja viehättäväksi lihaksista riippumatta tai ehkä jopa niiden takia. Joko se johtuu siitä, että minulla ei ole lihasta ihan hurjan paljoa tai sitten siitä, että lihasten myötä ovat myös kehooni muotoutuneet kurvit ja muodot. Ja jos tarkkaan mietin, niin en kokenut itseäni ainakaan naisellisemmaksi kuulaa työntäessäni tai itsepuolustuslajia harrastaessani. Prinsessaunelmat ovat taas olleet minussa jo pienestä pitäen. Olen aina rakastanut lakattuja kynsiä, ihania tuoksuja, pehmeää silkkistä ihoa, pitsiä ja koruja. Muodot ja kurvit, aistillisuus ja sensuelli pehmeys ovat yhä minulle arvokkaita asioita ja tuottavat mielihyvää.

Aurinkoista viikonloppua Sinulle ja sylillinen hymyjä ja hyvää tuulta!

-Pipa

Tervehdys Sinulle blogini lukija!

Tällä kertaan kirjoitan uudesta treenistäni ja pohdin sen eroavuuksia vanhoihin tuttuihin treeniohjelmiin. En tässä kerro treenijakoa tai sarjamääriä sen kummemmin vaan pohdiskelen liikkeiden suoritustapaa ja sen vaikutusta lihaksiin. Loppuun tietysti kertoilen taas muita kuulumisia ja fiiliksiä omasta elämästä.

Olen siis muuttanut treenaamistani Heikkisen Maken avustuksella selkeästi erilaiseksi kuin aiemmin. Suurin ero totuttuun treenitapaan on ihan liikkeiden suoritustekniikassa. Minut, kuten niin moni muukin, on koulutettu kuntosaliohjaajaksi perinteisin metodein. Liikeratojen tulee olla mahdollisimman pitkiä ja puhtaita ja niissä haetaan lihastuntuman lisäksi myös venytystä. Kuntosaliohjelmia laadittaessa on ensisijaisena tavoitteena kehittää jotain lihaksen ominaisuutta, perusvoimaa, voimakestävyyttä tai nopeuden eri osa-alueita. Tässä tulee sitten kirjoitukseni provosoiva osa...koska tiedän, että kohta kirjoittamani mietinnät ovat varmasti kumottavissa monen eri tahon suunnalta...Toivon kuitenkin, että luet avoimin mieli kirjoitukseni ja annat muhia.

Tämän systeemin kantava voima on puhtaasti maalaisjärki ja mutu sekä yksinkertaisesti sen tuloksellisuus. Paperitieto ei auta pullistellessa, kukaan ei kehonrakennuslavalla kysy paljonko penkki tai mitä voiman osa-aluetta pääsääntöisesti kehitit, kun harjoittelit kyseiseen kisaan.

Tässä treenisysteemissä liikeradat ovat huomattavasti suppeammat kuin mitä on totuttu. Lihakselle ei haeta venytystä eikä sitä lepuuteta liikeratojen ääripäissä. Koko sarjan ajan lihas tekee työtä taukoamatta ja vain kohdelihaksen osalta. Liikkeet vaikuttavat juuri sinne minne vaikutusta haetaankin ja usein kuultu lentävä lausahdus "tuntuma ratkaisee", todellakin pitää paikkansa tässä treenisysteemissä! Esimerkiksi tänään näytin eräälle asiakkaalle tämän systeemin mukaisen tavan harjoittaa ojentajiaan ja annoin hänen itse päättää kumpi oli toimivamman tuntuinen. Asiakas oli aivan hämmästynyt, ei ollut koskaan ennen saanut sellaista pumppia ja poltetta ojentajiinsa!

Liikeradat ovat siis lyhyempiä ja osassa liikkeitä myös suorituksen perusasento eroaa totutusta. Itse harjoittelen kuuteen jaetulla ohjelmalla, ja harjoittelen samoja lihasryhmiä useamman kerran treenikiertoni aikana. Tämä harjoitustapa antaisi mahdollisuuden myös treenata kahdesti päivässä, jos se olisi mahdollista. Luonnollisesti myös treenipainojen suhteen tulee nöyrtyä...rajusti!

Olen miettinyt kovasti, että miksi meillä on niin totuttu treenaamaan voimapainotteisesti tai esimerkiksi vain 4 kertaa viikossa. Samaan hengenvetoon muistetaan aina kuitenkin kertoa, kuinka raaka ja kova laji kehonrakennus on ja kuitenkin treenataan nelisen kertaa viikossa tunti tai puolitoista kerrallaan. Muu aika sitten levätään....kun ne lihaksethan kasvavat levossa, syödään buranaa levytolkulla, kun selkä ja polvet ovat ihan hajalla jo parin vuoden jälkeen kunnon kyykkytreeneistä tai olkapäät ja ranteet muusta riuhtomisesta...baarissa toki voidaan kehua kylän kovimmalla salipenkillä..
Myönnän, tämä oli kärjistys ja raju sellainen. Olen itsekin kartuttanut kivan lihasmassan ihan perinteisin treenimetodein. Nyt on kuitenkin ollut seinä vastassa jo pidemmän aikaa ja riittävästi nöyryyttä opetella uutta.

Olen lueskellut yövuoroissa monien ammattilaisten treeneistä ja useat heistä treenaavat kahdesti päivässä useana kertana viikossa ja varmasti monet netistä löytymättömät amatööritkin. Se on kuullostanut oikealta urheilijan elämältä, niinkuin kaikissa muissakin urheilulajeissa. Menestyäkseen pitää harjoitella paljon. Jos tuo muutama treenikerta viikossa olisi se optimaalisin tapa kartuttaa lihasmassaa, niin miksi niin moni treenaa huipulla enemmän...Tai jos ajattelen esimerkiksi pikajuoksijoita, jotka rasittavat jalkalihaksiaan useilla treenikerroilla viikossa eivätkä edes pyri lihasmassan kasvatukseen, niin monilla heistä on kuitenkin suuremmat jalkalihakset kuin keskiverto fitnesskilpailijalla tai osalla kehonrakenjia. Nämä ovat vain maalaisjärjellä esitettyä ihmettelyä..

Se mikä on ollut mielenkiintoista huomata, on motivaation paluu. Treenaaminen on taas mukavaa ja se vie huomattavan osan ajasta vapaalla. Se on kuitenkin vain positiivista. Minun ongelmakohtani on selkä, joka ei ole 13 vuoden jyräämisenkään jälkeen sillä tasolla kuin kehon muut lihakset. Tämä olkoon uuden treenisysteemin näkyvin mittari. Jos saavutan vuoden tai kahden sisällä kehonrakentajan selän, niin minun näkemystäni tämän toimivuudesta ei kykene yksikään liikutalääketieteilijä tai guru enää muuttamaan. Silloin olen kävelevä todiste järkeilyn voimasta ja suunnattoman suuren kiitoksen velkaa Markolle.

Huomattavaa on kuitenkin suppeampia liikeratoja käyettäessä, että lihashuollon merkitys on kiistaton. Venyttely tulee hoitaa yhäkin ja erittäin huolellisesti. Myös hieronnan tarve on pysyy ennallaan. Lihakset eivät tule samalla tavalla kipeiksi, mutta ovat toisinaan hyvinkin arat ja väsyneet. Pumppi on aivan erilainen kuin aiemmin on totuttu ja hyvin nopeasti minunkin kuivakkaan rapeat voimailumuskelini ovat saaneet pehmeyttä ja pyöreyttä...lihakset ovat harvemmin kireät ja tukkoiset ja tämän vuoksi treenimäärää on mahdollista nostaa eikä palautumiseen vaadita niin pitkiä aikoja kuin ennen.

Sinulla on lupa olla erimieltä. Kerron vain omasta tekemisestäni täällä ja siitä on kiva kertoa silloin, kun se on erityisen mukavaa. Nautin joka hetkestä tämän lajin parissa. Rakkaus harjoittelemiseen ja terveeseen elämään saa innostumaan ja etsimään uusia ratkaisuja kehitykselle sekä hyödyntämään motivoivien ihmisten osaamista!

Muusta elämästä sen verran, että pitkä yövuorojakso alkaa olemaan voiton puolella! Kolme yötä jäljellä ja sitten viikko vapaata touhuamista Kinnari Gymillä. Nuo vähäiset vapaapäivät välissä käytin tietysti treenaamiseen, koska vapaa ei ole tekosyy jättää jumppaa väliin, mutta myöskin ystävyyssuhteiden hoitoon. Olen onnekas mahtavista ystävistäni ja heille kortilla olevan aikana siis ensisijaisesti jaan.

Kevättä on yhä rinnassa, mutta ei aikaa rakkaudelle. Siitä huolimatta kaikki on niin hyvin, että melkein sattuu! Muutenkin tuntuu, että kuljemme täällä ympyrää....yhdellä kierroksella tapaa ihmisiä, jotka elämä vie mennessään ja muutamien vuosien jälkeen kohtaamme taas...joskus...jollain kohtaamisella siitä syntyy syvä ystävyyssuhde...joskus romanssi ja joskus vain hymyä ja hyvää mieltä. Elämä osaa sitten olla ihanaa!!!

Halit ja pusut Sinulle!

-Pipa

Moix vaan!!!

Kirjoittelen tällä kertaa vähän minun ruokavaliostani ja lisäravinteistani. Syön lähes päivittäin saman suunnitelman mukaisesti, mutta näin off-seasonilla ohjelmaan kuuluu myös herkuttelua. Ravintosuunnitelmani on perusrunkona päiville ja sen mukaiset ateriat pyrin syömään aina, mutta jos mieleni tekee syödä enemmän, niin suunnitelmani sallii myös sen. Toisinaan käyn ulkona syömässä ystävieni kanssa ja silloin korvaan usein päivällisen ravintola-aterialla ja huoletta saatan juoda myös lasillisen punaviiniä seuraksi.

Aamupala:
-kaurahiutale 50g
-lesitiini 10g
-Piltti
-Leader Whey proteiini 30g
Leader CLA + Fish Oil+ Carnosin, monivitamiini, C-vitamiini

Lounas:
-täysjyväriisi 100g (kuivapaino)
-broileri 150g (kypsä)
-kylmäpuristettu oliiviöljy
-ketsuppi

Välipala:
-activia juotava jugurtti

Ennen treeniä:
-V12 Turbo + aminohapot

Palautusjuoma:
Leader Recovery 80g

Päivällinen:
-sama kuin lounas

Iltapala:
-kananmuna 3kpl
-kalkkunasuikale 100g
CLA + Fish Oil + Carnosin

Olen ollut nyt erittäin tyytyväinen Leaderin tuotteisiin ja luonnolliset ottanut ne myyntiin Kinnari Gymillekkin. Tuosta proteiinista olen eniten ilahtunut, koska se ei aiheuta mitään vatsaoireita minulle. Usein aikaisemmin proteiinijauheet aiheuttivat ikävää turvotusta ja tukalaa oloa. Carnosin tuntuu olevan myös erityisen mielenkiintoinen tuote. L-Glutamiinia käytän kausittain ja se tulee pian mukaan myös. Palautusjuomassa sitä on jo valmiiksi, mutta otan sitä jatkossa myös aamuisin ja lisään vielä vähän V12 treenijuomaan, vaikka siinä jo ennestäänkin sitä on.

Treenit ovat sujuneet kivasti viime aikoina. Olen päässyt jujulle uudesta treenisysteemistä ja luulenpa, että vedin tänään yhden parhaimmista jalkatreeneistä ikinä...kehonrakennusmielessä. Treenipainot on mitä on ja ajattelin, että kirjoitan nekin tänne joku kerta....saa kansa sitten ihmetellä, että miten voi lihaksia niin pienillä kasvattaa..heh! Treenini on jaettu kuudelle päivälle ja kierron aikana tulee samoille lihasryhmille useampia treenikertoja. Selkä on erityisen huomion kohteena, toivotaan että saan siihen vihdoin kaivattua lihasta!

Päivät soljuvat tutulla kaavalla...aamuisin ajelemme Uskon kanssa kotiin unille ja iltapäivästä heräämme. Sitten on aamupala ja tehokkaat 1,5 tuntia aikaa tehdä eväät ja laittautua valmiiksi salille ja salipäivystyksen jälkeen matka jatkuu yövuoroon.

Helpotusta on kuitenkin luvassa sillä tulossa on pari vapaapäivää, ja silloin suuntaan Helsinkiin Ullaa moikkaamaan ja vaihtamaan kuulumisia sekä nautiskelemaan ruoasta ihanassa ravintolassa. Sunnuntaina olisi tarkoitus jatkaa treenisysteemin muokkaamista Heikkisen Maken kanssa ja ensi viikon torstaina palaan jälleen normaaliin työrytmiin yövuorojen osalta, mikä tarkoittaa 7 vapaapäivää. Vaikka elämä on yhtä aikataulua, niin jokaiseen päivään sisältyy jotain uutta ja kivaa. Yölläkin saan nauraa kikatella, kun Usko mellastaa yökierrolla pihan lumikinoksissa ja saa hurjia hepuleita...höppänä koko koirapoika, ei voi muuta sanoa.

Olen myös todella tyytyväinen, kun sain jokin aika sitten hankittua läppärin. Tämä on helpottanut paljon työtaakkaani eikä tarvitse ajella erikseen salille sähköposteja lukemaan. Innostuin silloin niin, että ostin myös hienon välkkyvän hiiren sekä tosi makean läppärirepun, missä kone kulkee kivasti mukana...ja sitten tuli niin tekninen olo tytsille, että ostin vielä lisäantenninkin modeemille..heh! Kyllä nyt pelittää! Ja kunnon luuritkin tuli hankittua!

Kinnari Gymillä on käynyt tosiaan viime aikoina vierailulla niin Jukka Vihavainen, Teemu Isoaho kuin Marko Heikkinenkin...kiva saada 'nimiä' kylään...siitä saa aina itsekkin lisää potkua. Kevättä kohden mennään ja väkeä piisaa. Kinnari Gymin asiakkaat käyttävät palveluita kiitettävästi ja treeniohjelmia saa laatia usein. Minulla on myös erikseen ravintoasiakkaita, joten ei tarvitse olla Järvenpäästä tai salin asiakas, mikäli kaipaa treeni- tai ravinto-ohjelmaa. Jonkun verran on aikaa myös pidempiin yhteistyösuhteisiin, joissa tapaan asiakkaan viikoittain ja vedämme treenin minun johdollani ja katsastamme sen hetkisen tilanteen. Kannattaa kysyä apua, jos on vähänkään sellainen tunne, että pientä potkua kaipaa omaan treeniin tai elämäntaparemonttiin!

Laitan tähän kuvan Teemusta ja minusta. Oli mukava treenata yhdessä ja jutustella ruoan äärellä. Teemu on tosi ihana ihminen sen lisäksi, että on mestari lajissaan. Teemu tekee myös PT-hommia, joten hänen puoleensa kannattaa ehdottomasti kääntyä, mikäli kaipaa ohjausta pääkaupunkiseudulla ja haluaa miespuolisen PT:n. Lämpimästi suosittelen!

Haleja ja hyvää mieltä...Sinulle! xxxx

-pipa-